Astelen paljain jaloin nurmikolla ja teen muutaman kärrynpyörän huvikseni. Se saa minut nauramaan kevyesti. Naurun hiivuttua pysähdyn ihastelemaan ympäristöäni. Näen, haistan, maistan ja tunnen kaiken selvemmin kuin aiemmin. Olen läsnä tässä hetkessä, eivätkä mieltäni sumenna tarpeettomat asiat.
Minun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä, aikatauluista, viesteistä, sähköposteista, ruuanlaitosta, pyykin pesusta, koiran ulkoiluttamisista eikä laskuista.
Tämä on hiljaisuuden retriitti – aikaa itselleni ja tilaa tyhjälle. Olen utelias. Istun hiljaa meditoin. Katson ja lopulta näen.
Voisin melkein väittää, että retriitit ovat olleet tärkein osa henkistä polkuani. Ne ovat syventäneet harjoittamistani, lieventäneet pelkoja ja tuoneet minut kosketuksiin oman itseni kanssa. Hiljaisuudesta olen löytänyt aivan toisenlaisen yhteyden – sellaisen käsittämättömän laajan, jota en blogissa tarkemmin paljasta.
Odotan kovasti tulevia retriittejä: niitä joihin osallistun ja niitä, joita ohjaan. Tästä syystä halusin listata muutaman syyn, miksi hiljaisuuden retriitille kannattaisi osallistua.
1. Hälinä vähenee ja hermosto rauhoittuu
Helsingin Sanomien artikkelin mukaan lähes miljoona suomalaista elää haitallisen melun keskellä. On liikenteen melua, on työkavereiden puhetta, on musiikkia sekä muita aistiärsykkeitä, kuten vaikka ruudulle pompsahtavia ilmoituksia.
Sekä tasainen, riskirajat ylittävä melu että yhtäkkiset, kovat äänet vaikuttavat hermostoomme ja käynnistävät meissä taistele tai pakene-reaktion. On siis sanomattakin selvää, että melu nostaa stressitasojamme ja tätä kautta heikentää esimerkiksi unenlaatuamme sekä vastustuskykyämme. Lisäksi melu huonontaa lyhytkestoisen muistimme toimintaa ja vähentää kykyämme keskittyä.
Hiljaisuudessa melua ei ole ja aivot saavat lepoa aistiärsykkeistä. Ei tarvitse ylläpitää keskusteluita, sanoja tai katsekontaktia, eikä lukea, kirjoittaa tai kuunnella yhtikäs mitään. Näin hermostomme parasympaattinen osa, siis se, joka vastaa levosta ja ruuansulatuksesta, pääsee aktivoitumaan.
2. Kyky olla läsnä kasvaa
Hiljaisuuden retriitillä aikeena on pääosin olla läsnä tässä hetkessä hyväksyen ja ilman arvostelua. Tarkkailemme kaikkea sitä, mitä nousee, olivat ne sitten ajatuksia, tunteita, tuntemuksia, – mitä tahansa. Tämä kehittää ja tukee kykyämme olla läsnä myös arjessa, retriitin ulkopuolella.
Retriitillä ulkoisen hälinän lisäksi myös sisäinen hälinä vähenee. Kun kykymme olla läsnä kasvaa ja hälinä vähenee, elämän kauneus sekä runsaus saattavat näyttäytyä. Tätä on vaikea selittää sanoin, se täytyy kokea – hiljaisuudessa. Se on enemmän kuin mitä silmämme näkevät tai mitä korvamme kuulevat. Se on kuin laittaisit auton lasinpyyhkijät käyntiin kaatosateella.
3. Tutustuminen itseesi
Hiljaisuus antaa meille mahdollisuuden tutustua itseemme ja mielemme toimintaan. Voimme tulla tietoisiksi omista ajatus-, tunne- ja toimintamalleistamme sekä oppia jotakin, mitä emme ole ennen huomanneet. Saatamme nähdä asiat laajemmin ja uudet oivallukset voivat nousta pintaan.
Meissä ihmisissä on sellainen hauska piirre, että luulemme tuntevamme itsemme. Ajattelemme tietävämme mihin pystymme, mitkä ovat rajamme ja mistä pidämme.
Mutta ihminenhän on jatkuvassa muutoksessa!
Se mitä oli eilen, ei välttämättä ole tänään. Voimme kasvaa joka päivä. Hiljaisuudessa, ilman ulkoista tai sisäistä hälinää, tutustuminen itseensä on hieman helpompaa.
—
Eveliina
—
