Moni on löytänyt apua joogasta erilaisiin selkävaivoihin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Silti selkäkivut, usein erityisesti alaselän alueella, voivat yllättää joogin säännöllisestä harjoittelusta ja hyvästä yleiskunnosta huolimatta.
Pohdiskelin neljää eri syytä siihen, miksi joogi voi kokea alaselkäkipua.
Tiedostamattomuus
Oma alaselkäni kipuili shavasanassa vuosien varrella aina silloin tällöin. Muutaman kerran jopa niin pahasti, että kun oli aika nousta lattialta, tuntui siltä kuin alaselkä napsahtaisi poikki. Kipu oli avunpyyntö: kehoni halusi minun tekevän jotain toisin, mutta minä en kuunnellut, vaan noudatin uskollisesti kehoni ulkopuolelta tulevia linjausohjeita.
Kun alaselkään sitten kerran vihlaisi oikein kunnolla ja kovaa, pysähdyin kivun äärelle. Hoitojakson aikana ymmärsin, että olin raahannut alaselän lisäksi lantiota perässäni vuosia. Luulin olevani tietoinen kehostani, niin sen vahvuuksista kuin heikkouksistakin, mutta keho ei ollut samaa mieltä.
Se, ettemme ole tietoisia kehosta tai liikeradoistamme on mahdollisesti yksi suurimmista kivun aiheuttajista. Tämä pätee erityisesti selkään, sillä se on silmiemme takana, eikä katseemme eksy selän alueelle. Tiedostamattomuus voi johtaa lopulta siihen, että meille saattaa kehittyä virheasentoja tai -liikkeitä, jotka mahdollisesti johtavat kipuun.
Tästä syystä jooga sekä erilaiset meditaatioharjoitteet ovat erinomaisia selkävaivoihin. Itse rakastan slow flow-harjoitusta, sillä hitaasti etenevillä tunneilla minulla on aikaa kiinnittää huomiota siirtymiin, asanan linjaukseen turvallisesti ja ennen kaikkea kehoni tarpeiden mukaan. Voin asettua olemaan läsnä, hetki hetkeltä.
Mindfulness sopii myös kehotietoisuuden lisäämiseen hyvin. Erityisesti kehomeditaatio ja mindfulness-jooga ovat sellaisia, jotka voivat synnyttää oivalluksia omasta kehosta, sen kannattelusta ja liikeradoista. Näitä ohjaan lempeä ilta-tunneillani sekä monissa workshopeissa.
Väliin jääneet anatomian oppitunnit
Monia joogeja ei voisi vähempää kiinnostaa anatomia, eikä joogaa
harjoittaakseen tarvitse tietää kehosta välttämättä varsinaisesti yhtään mitään. Mutta jonkinlainen ymmärrys kehon rakenteesta syventää harjoitusta huomattavasti.
Tässä muutama muistutus.
Selkäranka tukee ja suojaa kehoa. Ranka jaetaan kolmeen erilaiseen osaan: kaularankaan, rintarankaan ja lannerankaan.
Tiesitkö muuten, että nikamat ovat kaularangassa pienempiä, kookkaampia rangan alaosassa, ja että risti-ja häntäluun nikamat ovat sulautuneet yhteen? Rangan alaosa on siis tavallaan suunniteltu kestämään enemmän painoa kuin yläosa.
Selkärangasta voi lisäksi löytää kolme luonnollista kaarta, jotka eivät todellakaan ole siellä turhaan, vaan syystä. Ne nimittäin lisäävät rangan joustavuutta, mukautuvat liikkeisiin, kuormitukseen ja suojaavat rankaa. Kaaret ovat juuri niitä kohtia, jotka kestävät kuormitusta.
On hyvä muistaa, että anatomiakirjojen kuvat luista ja kehon rakenteesta ovat keskiarvoja, eivätkä totuuksia jokaisen kehosta. Me olemme kaikki uniikkeja: joillain on esimerkiksi enemmän selkärangan nikamia kuin toisilla. Rakenteelliset erot vaikuttavat väistämättä liikeratoihimme – yhden ranka voi tapua syvään taaksetaivutukseen helpostikin, mutta toiselle sama taaksetaivutus ei tule koskaan olemaan mahdollista.
Arjen yksipuolisuus
Alaselän kipu voi aiheutua monesta asiasta: arjessa toistuvista yksipuolisista asennoista, kehon rakenteesta, sairauksista tai psykologisista tekijöistä – syitä on vaikka kuinka monta! Alasekäkipuja on siis erilaisia ja valtaosa alaselkäkivuista on lopulta sellaisia, joiden taustalla ei ole selkäsairautta eikä kivun syytä välttämättä löydetä.
Kuulin eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan yksi suurimmista kivun aiheuttajista oli se, miten paljon ihminen piti työstään. Ne, jotka eivät pitäneet työstään kokivat kipua selässä. Aika loogista, että stressi ja tyytymättömyys vaikuttavat myös kehon kiputiloihin.
Mitä fyysiseen puoleen tulee, on tosiasia, että moni meistä viettää suuren osan päivästä pienessä etukenossa. Istumme, kävelemme, ajamme ja tuijotamme puhelinta. Jatkuva etukeno laittaa esimerkiksi lonkankoukistajalihakset tekemään ylitöitä ja vie rankaa, niveliä ja lantiota pois luonnollisista linjoistaan.
Tämä johtaa vähitellen siihen, että kehoa etukenossa pitävät lihakset kiristyvät ja lyhenevät, siis heikkenevät. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, voi kehoon lopulta syntyä haitallisia epätasapainotiloja, joista kipu meille yrittää viestiä.
Meidät on tehty liikkumaan ja joogan asanaharjoitus onkin mahtava vastaisku jatkuvalle arjen etukenolle: asanat kutsuvat meitä käyttämään kehoamme monipuolisella tavalla.
Jooga voi antaa myös henkisiä voimavaroja arkeen. Lähes viikottain keskustelen oppilaideni kanssa siitä, miten jooga-ja meditaatioharjoitukset tukevat heitä arjen myllerryksessä. Meditaatioharjoitusten kautta voi oppia myös suhtautumaan kipuun uudella, ravitsevammalla tavalla.
Estetiikka yli toiminnallisuuden asanaharjoituksessa
Modernin joogan parissa on sellaisia opittuja linjausohjeita, jotka painottavat enemmänkin asanan estetiikkaa, ulkonäköä, kuin yksilöllistä, anatomista ja kehon kannalta hyödyllistä linjaamista. Yksi tällainen, voisi sanoa jopa legendaarinen, linjausohje on esimerkiksi häntäluun työntäminen eteenpäin taaksetaivutuksissa.
Jos häntäluuta työnnetään eteenpäin taaksetaivutuksessa, lanneranka siirtyy fleksioon, eli pois luonnollisesta kaarestaan ja alimpien nikamien väliin tulee enemmän tilaa. Taaksetaivutuksessa aie on kuitenkin viedä selkärankaa toiseen suuntaan – ekstensioon eli ojennukseen. Kun lanneranka on fleksiossa, pois luonnollisesta kaarestaan, ei se voi hoitaa taaksetaivutuksen aikana omaa tehtäväänsä eli tukemista ja suojaamista.
Tuo häntäluun työntäminen eteenpäin aiheuttaa myös sitä, että ajattelemme asanaa liikaa aivoillamme ja ohjaamme itseämme taaksetaivutukseen järjen kautta.
Anatomisesti ajateltuna taaksetaivutuksen yksi tarkoitus on lisätä liikkuvuutta rintarankaan. Nykyään meidän rintarankamme ovat istumisesta jäykkinä (vaikka ei kylläkään kaikilla). Jos viemme itseämme sellaiseen taaksetaivutukseen, mihin oman rintarankamme liikkuvuus ei riitä, asettuu lanneranka liian syvään taaksetaivutukseen suhteessa rintarankaan. Tämä ei ehkä aiheuta kipua ensimmäisessä tai toisessa toistossa, mutta vuosien jälkeen mahdollisesti kyllä.
Toinen monille kehoille toimimaton, esteettinen linjaus koskee soturi-ykköstä. Kyseessä ei todella ole helpoin soturi, vaikka nimen perässä onkin numero 1. Perinteisesti soturi 1 on linjattu niin, että etujalan kantapää on samassa linjassa takajalan holvikaaren tai kantapään kanssa. Osalle tämä voi toimia, mutta monien ristiluun kannalta linjaus on liian kapea ja saattaa aiheuttaa lopulta kipua esimerkiksi alaselässä tai lantion alueella. Tähän auttaa usein se, että astuu jalat leveämmälle – oikea jalka oikealle ja vasen vasemmalle niin, että asento tuntuu vakaalta ja vaivattomalta.
Lopuksi
Ehkä meidän on aika tunnustaa, että keho on mieltä viisaampi. Keho usein kyllä kertoo meille, kun jotain on pielessä. On aika antaa itsemme asettua kuulemaan kehon viestejä, sillä vain niin jotain voi muuttua.
Entä voisimmeko oikein tai väärin tekemisen sijaan olla läsnä sille, mikä on meille itsellemme liikaa ja mikä on liian vähän, juuri nyt?
Eveliina
—
