Viime kesälomalla puhelimeni oli lentokonetilassa kymmenen päivää, eikä minua tavoittanut edes soittamalla. Perheelleni olin toki ilmoittanut, että hätätilanteessa minut saa kiinni rakkaani Jaakko Elon numerosta.
Lomani aikana tuli aamu, jolloin Elo lähti salille ja minä jäin kotiin. Yht’äkkiä mieleni teki saada mansikoita aamupuuroon. Kirjoitin Elolle lapun eteisen lattialle jos hän sattuisi saapumaan kotiin sinä aikana – normaalitilanteessa olisin lähettänyt hänelle whatsapp viestin.
Hihitin itsekseni: “vanha kunnon lappu”.
Pyöräillessäni aurinko paistoi ja minut valtasi käsittämätön vapauden ja onnellisuuden tunne – sellainen kuin lapsena. Onnellisuushöyryissä villiinnyin kojulla: ostin mansikoiden lisäksi vadelmia ja mustikoita. Varsinainen villi nainen, heh.
Matkalla takaisin Elo ajoi autolla rinnalleni ja hymyili leveästi tiedustellen, että missäs olen oikein ollut. Naurahdin ja osoitin marjoja pyöräni etukorissa.
Aivan kuin olisimme eläneet aikaa ilman kännyköitä.
Teknologian pimeä puoli
Aistiärsykkeitä on nykyään aivan järjetön määrä ja informaatioähky kuormittaa meitä. Melu, hälytysäänet, näytölle pomppivat ilmoitukset sekä jatkuvasti päivittyvät feedit rasittavat hermostoa. Puhelimen vilkuilusta tulee tapa: kurkimme, onko jotain uutta, mielenkiintoista tai tärkeää tapahtunut viimeisten minuuttien aikana.
On sanomattakin selvää, että teknologia aiheuttaa stressiä, jopa addiktioita, häiritsee keskittymistä ja vähentää yhteyttä ihmisten välillä. On kiva vaihdella kuulumisia puhelimessa tai viestitellä, mutta ei se voita aitoa ihmisten välistä kohtaamista – ei sitten millään.
Onkohan muuten teknologiasta johtuvaa, että maailma pyörii multitaskingilla? Usein nimittäin päädymme tekemään montaa asiaa yhtäaikaa. Ehkä silloin tuntuu siltä, että saamme enemmän asioita aikaan ja olemme tehokkaampia.
Tosiasiassa tämä ei ole totta, sillä multitasking nostaa esimerkiksi stressihormoni kortisolia. Kortisoli taas puolestaan saattaa johtaa päänsärkyihin, unettomuuteen, painonnousuun, suolisto-ongelmiin tai alakuloisuuteen. Aina ei ole mahdollista tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta jos joskus?
Miten tätä informaatiotulvaa ja aistiärsyke määrää voisi sitten vähentää tukeakseen omaa hyvinvointiaan? Sain toiveen, että jakaisin omat vinkkini ja ne toimenpiteet, joita olen asian eteen tehnyt.
Vinkit informaatioähkyn vähentämiseen
Jätä puhelin pois tiettyinä hetkinä. Oma puhelimeni jää monesti kotiin kun lähden kävelylle. En voi valokuvata, soittaa, kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Sen sijaan voin avautua tälle hetkelle aistien avulla: nähdä, kuulla, tuntea ja haistaa. Olen läsnä juuri tässä hetkessä askel askeleelta.
Älä katso puhelinta ainakaan tuntia ennen nukkumaan menoa. Tein 2018 tammikuussa päätöksen, etten katso puhelinta makuuhuoneessa (en edes laittaakseni herätystä) ja vaikutukset ovat olleet häkellyttävät. Kun suljen silmäni, ajatukseni eivät ole sähköposteissa, uutisissa tai viesteissä. Nykyään väsähdän ja nukahdan paljon nopeammin.
Älä tartu puhelimeen ensimmäisenä kun nouset. Okei, herätyskello on luultavimmin laitettava pois päältä, mutta mitä teet yleensä seuraavaksi? Sitä helposti eksyy sosiaaliseen mediaan tai uutisten pariin.
Itse olen melkoinen aamupötköttelijä (äidiltä perittyä) – makaan silmät kiinni valveilla ja unelmoin. Kokeile uteliaisuuttasi, miten aamusi lähtee käyntiin, jos et ensimmäisenä ärsytä aivojasi informaatiolla, valoilla ja äänillä. Käytä aika mieluummin vaikka muutamaan tietoiseen hengenvetoon. Veikkaan, että päivä käynnistyy paljon rauhallisemmin näin.
Rajaa ilmoituksia ja varjele aikaasi. Minulle ei nykyään tupsahtele push-ilmoituksia tai punaisia palluroita sovellusten kulmiin. Valitsin myös sen, ettei kukaan näe, koska olen viimeksi käyttänyt whatsappia, enkä myöskään näe koska ystäväni ovat viimeksi olleet paikalla. Mihin sitä tietoa tarvitsen? Että voin kytätä, miten nopeasti toinen vastaa? That’s none of my business. Hän vastaa, kun hänelle sopii – se ei vähennä minun arvoani.
Olen myös rajannut Facebook-ryhmien ilmoituksia pois. Vain olennaisista, tärkeistä ja minua ravitsevista ryhmistä tulee ilmoitukset.
Miksi näin? Mikään ei ole niin uuvuttavaa kuin keskeytykset ja se, että et muista mitä olit tekemessä ennen keskeytystä. Asian pariin palaaminen saattaa kestää yllättävän kauankin.
Valitse mitä medioita seuraat. Joskus sosiaalisen median seuraaminen koettelee mielenterveyttä. Se saattaa aiheuttaa erillisyydentunnetta, kateutta tai vertailua muihin. Media rakastaa vastakkainasettelua ja herkuttelee katastrofeilla.
Lopetin uutisten katsomisien ja lukemisen muistaakseni neljä vuotta sitten. En ole kokenut jääväni mistään paitsi, sillä ihmiset kyllä puhuvat. Voin paljon paremmin, kun en tiedä, miten esimerkiksi suurvaltojen kaksintaistelu etenee.
Aseta tietyt ajat sosiaaliselle medialle tai sähköpostille. Meillä kotona alkaa somekielto yhdeksältä. Tämä on itselleni joskus hieman haastavaa, sillä jonain iltoina lopetan ohjaamisen myöhään ja saatan ajoittain kurkata somea työpäivän jälkeen. Onneksi minulla on kurinalainen mies, joka kärppänä huomauttaa paikalla ollessaan: “kännykkä pois”. Ei auta kuin nöyrtyä – hän on oikeassa.
Hyvä ajatus olisi myös luvata itselleen, että lukee esimerkiksi sähköpostit vain kahdesti viikossa. Olen pohtinut, että voisin asettaa automaattivastauksen, jossa kerron, että luen sähköpostit ja vastaan vain tiistaisin ja torstaisin.
Viimeinen, paras ja pomminvarma vinkki on lähteä hiljaisuuden retriitille. Siellä puhelin, tietokoneet ja internet ovat useimmiten no-no. Oma kokemukseni on, että retriiteiltä jää oivalluksia liittyen omaan teknologian käyttöön, jotka kantavat arjessakin.
Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka kirjautuisit ulos.
Ja kaikkein parasta on se, ettet jää mistään paitsi.
Päinvastoin, löydät paremman yhteyden.
—
Eveliina
—
