Kesäkuu on täällä ja sen mukana myös lämpö. Olen aina ottanut kesästä kaiken irti: syönyt jäätelöä, hengaillut auringossa, grillannut, nauttinut pitkistä illoista, harrastanut vähemmän ja herkutellut enemmän. Hemmottelun ja nauttimisen jälkeen on joskus harmittanut, ettei kaikki ollutkaan sen arvoista: väsyttää, vatsa ei toimi ja olo on ärsyyntynyt.
Mutta miksi? Onko kesälläkin sivuvaikutuksia? Vai mikä mättää?
Miten kesästä voisi nauttia niin, että pysyisi tasapainossa siinä samalla? Olin selkeästi tehnyt paljon asioita nautinnon eteen, mutten ollut kuullut, mitä oikeasti tarvitsen. Jos olisin toiminut tarpeideni mukaan, en olisi voinut huonosti…
Ryhdyin aikoinaan selvittämään sitä, millainen joogaharjoitus loisi parhaiten harmoniaa kesällä ja mitkä ruuat sekä juomat tukisivat hyvinvointiani (ja sitä nauttimista) Suomen suvessa.
Vastaukset kysymyksiini tarjoili ayurveda.
Kesällä on tapana tuoda mukanaan lämpöä, valoa ja energiaa. Ayurvedisesti ajateltuna kesällä onkin paljon samanlaisia ominaisuuksia kuin ihmiskehon pitta-doshalla: kuuma, valoisa, liikkuva ja läpäisevä.
Ihmiskehon ja kesän ominaisuudet ovat siis samankaltaisia. Ja tässä se kaikkein olennaisin asia: samankaltaisilla ominaisuuksilla on taipumus ärsyttää vastaavaa doshaa kehossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kesän ominaisuudet ärsyttävät kehon pitta-doshaa.
Tuo ärsyyntyminen voi näkyä erilaisina pittähäiriöinä, kuten vaikka ihottumana, närästyksenä, tulehduksina tai polttavana tuntemuksena kehossa. Sellaiset tuntemukset kuten viha, ärtymys, uupumus, perfektionismi ja kärsimättömyys saattavat taas olla merkkejä pittahäiriöstä mielen tasolla.
Mikäli pitta on pitkään koholla, ongelmat muuttuvat sairauksiksi ja lopulta sairaudet kroonistuvat. Kroonisia sairauksia ei parannetakkaan ihan niin helpolla.
Ehkä ei siis kannatakaan laittaa elämää ihan ränttäliksi kesällä, mutta onko tässä koko totuus? Pitääkö kaikki, mistä nauttii, lopettaa? (Paljastus: ei)
Joogaharjoitus kesällä
Jotta kehon pitta ei nouse taivaisiin, on joogaharjoituksen aluksi kaikkein paras tunnustella, mitä tänään ihan oikeasti tarvitsee. Valitettavan usein mieli haluaa tehdä tämän päätöksen, sillä vatsalihakset eivät taida koskaan olla riittävän kiinteät tai pakarat pulleat. Mutta todellisuudessa se on keho, joka tarpeet sanelee ja sen viisautta kannattaa asettua kuuntelemaan.
Joogaharjoituksen alussa voi ottaa huomioon esimerkiksi sen, miten aktiivinen on ollut viime päivinä tai millainen olo kehossa on. Kaipaako keho aktiivista ja dynaamista liikettä tai kenties lempeää ja palauttavaa? Tai ehkä täyttä lepoa?
Toinen tärkeä juttu on harjoituksen asenne – sellainen rento ja rauhallinen. Vähän vähemmän tavoitteita, enemmän läsnäoloa ja hauskanpitoa. Tämä siksi, koska epätasapainossa pitta-dosha ajaa meitä suorittamiseen ja perfektionismiin. Kumpikaan näistä ei luo harmoniaa, vaan saa kesällä höyryn nousemaan päästä.
Pittaa tasapainottavat parhaiten lempeät taaksetaivutukset ja selkärangan kierrot. Lempeys on toki suhteellista, eli kokeile, mitä se tarkoittaa sinulle. Taaksetaivutusten tarkoitus tässä kohdassa on avata ja vapauttaa erityisesti vatsan, mutta myös sydämen aluetta. Varsinkin sellaiset asanat kuten bhujangasana (kobra) ja dhanurasana (jousi) ovat erinomaisia kesään. Selkärangan kierrot vaikuttavat sisäelimiin ja tasapainottavat ruuansulatuksen tulta (agni). Omat suosikkini ovat ardha matsyendrasana (selän kierto istuen) ja jathara parivartanasana (kierto selinmakuulla, jalat yhdessä).
Liikettä tai joogaharrastusta ei siis kannata laittaa tauolle kesällä. Erityisesti jooga on yksi tapa luoda harmoniaa kesään ja laskea pittaa. Viileä, ilmastoitu joogastudio voi olla nimittäin juuri se, mitä keho kaipaa sen sijaan, että juoksisi keskipäivän paahteessa.
Ruoka kesällä
Ihmiskehon pitta-dosha nousee mausteisista, happamista ja suolaisista ruuista. Eipä siis ihme, että grillaus on joskus aiheuttanut pieniä ongelmia. Yksinkertaistettuna viilentävät ruuat ja juomat, kuten vaikka kurkku, salaatit, kookos ja vesimeloni ovat niitä, jotka ehkäisevät pittan kiitämistä korkeuksiin. Omaan grilliini päätyvät usein pittaa laskevat kesäkurpitsa ja bataatti, jotka saavat päälleen bbq-kastikkeen sijaan öljyä ja yrttejä.
Pitkään minua ihmetytti myös se, että miksi jäätelön jälkeen tulee joskus tukkoinen ja turvonnut olo. Ei, se ei ollut laktoosi-intoleranssi, joka minua vaivasi, vaan jäätelön ominaisuuuksien (kylmä,raskas) sekä agnin (ruansulatuksen tuli) ominaisuuksien (kuuma,kuiva,kevyt) ristiriita. Jäätelö nimittäin heikentää ruuansulatuksen tulta. Heikentynyt tuli ei taas pysty imeyttämään tai sulattamaan ravintoaineita ja vähitellen kehoon kasaantuu kuona-aineita.
Jos kuitenkin jäätelöä meinaa syödä (ja minähän meinaan) niin sen voisi tehdä vaikka päivällä 10-14 välillä, jolloin ruuansulatuksen tuli, agni, on vahvimmillaan. Toinen hyvä vinkki on lisätä jäätelöön jotain agnin toimintaa edistävää yrttiä, kuten kardemummaa.
Kaiken kukkuraksi kesäisin tulee usein vedettyä överit, varsinkin jos täyttää vatsan vaikka ah niin herkullisilla uusilla perunoilla. Jos syö liikaa, vatsa paisuu kuin ilmapallo ja ruoka muuttuukin lähestulkoon myrkyksi, josta elimistö koittaa päästä eroon. Maalaisjärkeäkin käyttämällä voi ymmärtää, että ei ole paras juttu syödä itseään täyteen. Ayurvedisesti ajateltuna ruokailun yhteydessä mahalaukun yksi osa tulisi olla ruokaa, yksi vettä ja loput ilmaa. Näin keho muuttaa parhaiten ruuan ravinnoksi.
Lopuksi
Ayurveda ei tarjoillut minulle tiukkia sääntöjä siitä, mitä syödä tai tehdä, vaan auttoi ymmärtämään erilaisia syy-seuraussuhteita. Olen sen verran herkkä, että joskus on hyvä hieman kikkailla. Nauttia voi, eikä tarvitse kärsiäkään, kun tuntee ympäristön, keho-mieli-sydämen ja ruokavalion vaikutukset toisiinsa..
—
Eveliina
—
