Mindfulnessin suosio on kasvanut muutaman vuoden aikana hurjasti ja tarjonta lisääntyy edelleen. Ongelmallista on se, että kuka tahansa voi käynnistää mindfulness-kurssin tai ohjata harjoitteita, sillä ohjaaja-nimikettä käyttääkseen ei tarvitse erityislupaa. Kaikenlisäksi kuka tahansa voi kouluttaa mindfulness-ohjaajia. HUI!
Tämä asettaa kuluttajan hieman vaikeaan tilanteeseen ja siksi haluankin pohtia hieman sitä, mistä voisi tunnistaa hyvän ohjaajan.
Lähtökohdat mindfulnessin ohjaamiseen
Sanotaan, että pelkkä oma harjoitus ei tee kenestäkään ohjaajaa. Sama pätee myös kurssin käymiseen, eli pelkkä ohjaajakurssikaan ei tee kenestäkään ohjaajaa, ainakaan kovin ammattitaitoista (auts) sellaista. Miksei? Oma kokemus ei valmista ohjaukseen (johon kuuluu paljon muutakin, kuin sanallinen ohjaus) ja pelkkä koulutus ei anna riittävää omakohtaista kokemusta, jota todella tarvitaan ohjatessa muita. Ohjaajalla tulisi mielestäni olla näiden kahden yhdistelmä ja lisäksi vähän jotain muuta.
Ymmärrys menetelmästä, sen opettamisesta ja muuttamisesta
Kerroin aiemmassa postauksessani siitä, miten Jon Kabat-Zinn loi MBSR-menetelmän ja juurikin hänen kauttaan mindfulness tuli tunnetuksi laajemmin. Kabat-Zinn kehitti 8-viikon ohjelman, jota on tieteellisesti tutkittu ja tulokset puhuvat puolestaan (tutkimuksia löydät esimerkiksi täältä). On siis ymmärrettävää, että samaanaikaan syntyi myös tapa, perinne, jolla menetelmää opetetaan.
Hyvällä mindfulness-ohjaajalla onkin selkeä käsitys siitä, miten menetelmään pohjautuva koulutus tai kurssi toteutetaan laadukkaasti. Lisäksi hyvällä ohjaajalla on ymmärrys siitä, että menetelmän rakenteita ei voi muuttaa sillä tavalla, että perinne kärsii.
Jokainen hetki on ainutlaatuinen ja vaati joskus menetelmän soveltamista, mutta ydin pysyy muuttumattomana. Mikäli rakenteita muutetaan sopimattomalla tavalla, muuttuvat myös tulokset, eli menetelmän myönteiset vaikutukset. Aika loogista.
Hyvän mindfulness-ohjaajan ominaisuudet
Mielestäni hyvä ohjaaja on aina itse myös oppilas. Hän ei tuudittaudu omaan hankittuun pätevyyteensä, vaan antaa itsellensä luvan olla aito ja haavoittuvainen kussakin tilanteessa.
Mindfulness-ohjaaja ei siis oikeastaan ole koskaan valmis, vaan ohjaajana oleminen on enemmänkin tapa olla, joka syntyy osittain oman harjoittamisen kautta.
Hyvällä ohjaajalla on kyky luoda turvallinen harjoitusympäristö. Hän tietää, mihin huomio kohdistetaan eri tilanteissa ja hän osallistuu tutkiskeluun kurssilaisten kanssa. Lisäksi hyvä ohjaaja on utelias sekä myötätuntoinen.
Lopuksi
Jos olet aikeissa aloittaa mindfulnessin harjoittamisen, on hyvä selvittää ohjaajan koulutus-sekä harjoittamistausta ja tämän lisäksi sen henkilön taustat, joka ohjaajan on kouluttanut.
—
Eveliina
—
P.S. Alempi kuva on otettu, kun opettajani Leena Pennanen toi viime kesänä Jon ja Myla Kabat-Zinnin Suomeen luennoimaan ja minulla oli suuri kunnia lounastaa heidän kanssaan.
P.P.S Ja nyt kun kerran ollaan aiheen äärellä, kerrottakoon, että olen itse harjoittanut menetelmää lähes päivittäin vuodesta 2012 ja vuonna 2015 aloitin kaksi vuotta kestäneen ohjaajakoulutuksen. Ohjaajaksi valmistuin keväällä 2017. Lisäksi olen osallistunut useille eri retriiteille, pitkille ja lyhyille. Ohjaajaksi minut on kouluttanut alan pioneeri Suomessa, Leena Pennanen.
